*

Tuomas Aarni FM (ICT). Globaalin myynnin ja markkinoinnin ammattilainen.

Jaloviina

  • Päiväjallulla Lontoossa, Buckinghamin palatsin luona. Elokuussa 2009. (kyllä, olen ollut pitkätukka)
    Päiväjallulla Lontoossa, Buckinghamin palatsin luona. Elokuussa 2009. (kyllä, olen ollut pitkätukka)

Takavuosien reppumatkallani satuin juttelemaan ranskalaisen reissumiehen kanssa. Jossain vaiheessa keskusteltiin maidemme erikoisuuksista, mihin ei törmää missään kotimaansa ulkopuolella. Tässä vaiheessa otin repustani uskollisen ystäväni, pullollisen Jaloviinaa*. Maistatin juomaa kysyen, ettet ikinä arvaa mitä tämä on. Ensiksi hän veikkasi viskiä, sitten jotain muutakin, ennen kuin kerroin totuuden. Hän oli aivan kauhuissaan, ettei tällaista pyhäinhäväistystä vain voi tehdä!

 

Tyynnyttelin häntä kertomalla, että tällä juomalla on oikeasti historia. Sota-aika, säännöstely, rintamalle tarjoilu Marskin syntymäpäivänä. Suomessa haluttiin nauttia konjakista, jota kalliin hinnan vuoksi haluttiin käyttää säästeliäästi. Tällöin hän alkoi jo ymmärtää paremmin, ja kilistelimme seuraavat terävät.

 

Toki tarinassani oli hieman värikynää käytetty, mutta eikö joskus hyvä tarina voita totuuden?

 

Jonna Pulkkisen teos ”Jallu – Jaloviinan ja Paloviinan Historia” oli oikein mukavaa luettavaa lähestulkoon kansallisjuomastamme. Leikattu juoma ei ole suomalainen keksintö, silti jostain syystä jäänyt käyttöön. Jaloviina on tottakai täysin omassa kastissaan, lisäksi Alkon hyllyssä on ainakin rommiviinaa (joka ei ole yhtään omaan makuuni) sekä Marskin ryyppy laskettanee samaan kastiin. Parannetaan perusviinan makua lisäämällä siihen jotain muuta väkevää, ja samalla säästetään arvokasta ainetta. Kuulostaa suomalaiselta toiminnalta, todella hyvässä mielessä. Siinä on jotain niin aitoa.

 

Kirjassa on myös hyvinkin seikkaperäinen selitys Ruotsin ja Suomen alkoholipolitiikasta ja sen historiasta. Tarkemmin ottaen tarina siitä, kuinka valtio haluaa verotulojen toivossa omia jonkin toimialan itselleen, tai korruption muodossa keskittää valmistuksen vain tietyille toimijoille. Tämä kaksinaamaisuus ei ole koskaan ollutkaan salaista tietoa, kaikkihan sen näkevät, mutta ei mennä tässä kirjoituksessa siihen.

 

En pitkänkään miettimisen jälkeen hoksaa, koska ja miten tutustuin juomaan ensimmäistä kertaa. Tutummaksi juoma kävi bänditouhuissa sekä yliopistolla. Ylioppilasliikkeessä ainakin koulutuspolitiikkaan suuntautuneet pitävät Jaloviinaa* ”omana” juomanaan, jolloin vanhana aktiivina saatoin hieman maistaa. Eri juhlissa Jaloviina* on lähes itsestäänselvä valinta taskumattiin. Olen myös käyttänyt Jaloviinaa* ruoanlaitossa, esimerkiksi liekitykseen, lihapullakastikkeessa tai piirakan mausteena. Juoma on todellakin jättänyt jälkensä elämääni, siihen liittyvän kulttuurin, opiskeluaikojen muistelun sekä mahtavien ystävyyksien muodossa.

 

Kuten varmaan suurin osa juoman ystävistä, kuulun nimenomaan, yhden tähden ystäviin. En muistaakseni ole koskaan ostanut kolmen tähden pulloa. Kahden tähden versiosta kyllä tykkäsin, omistan avaamattoman keräilypakkauksen tätä juomaa. En muista kuka tämän eron kiteytti täydellisesti, seuraavalla tavalla: Jaloviina* on hyvää viinaa, Jaloviina*** on huonoa konjakkia.

 

Missä tilanteessa Jaloviina on maistunut parhaimmalta? Taskulämpöisenä, yksi vai kolme tähteä? Kerro toki oma tarinasi juomaan liittyen!

 

Toisena muistelona sanottakoon, että aikoinani InterRaililla maistelin Jaloviinaa* Rivieralla. Ottaessani Jaloviinan repusta, lämpötila oli lähempänä 40 astetta. "Taskulämmin" sai sillä hetkellä hieman toisenlaisen merkityksen, mutta tuntuihan se hyvältä ottaa pikku muisto kotopuolesta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

"..eikö joskus hyvä tarina voita totuuden .."

Jo ainakin 500 vuotta sitten kehittyi italialainen sananparsi: 'Se non é véro, é ben trovato' eli vaikkei juttu olisikaan totta, on se hyvin kerrottu.

Historioitsijat ovat kautta koko ihmissuvun kirjoittaneet, miten asioiden heidän mielestään olisi pitänyt mennä eikä miten ne ovat menneet todellisuudessa.

Lisäys:
Lähes 50 vuotta sitten seurasin hartaana kaivostekniikan professorin luentoja. Hän omisti silloisen Oy Alkoholiliike Ab:n yhden osakkeen ja se oli valtakirja, jonka vuoksi jokainen kurssi pääsi kerran käymään Alkon edustustiloissa saamassa parempaa tietoa. Minulle jäi kaivostekniikasta mieleen, että kolmen tähden jallu saattaa hyvällä tuurilla olla yhtä hyvää kuin heikompi konjakki riippuen siitä millainen on sattunut olemaan hankittu erä, josta se on pullotettu. Kun 3-tähtinen sopivasti plantataan eli tehdään laikkuposkea, niin siitä ei vuosikertaa oikein millään tahdolla saada.

(Tämän proffan isä oli sisäministeri silloin, kun Alko perustettiin; Kivimäki taisi olla pääministeri. Heille molemmille 'myytiin' yksi osake á 1 mk, jotta lain kirjain täyttyi.)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

"kolmen tähden jallu saattaa hyvällä tuurilla olla yhtä hyvää kuin heikompi konjakki riippuen siitä millainen on sattunut olemaan hankittu erä" . Ilman vierailuja alkon edustustiloissa, minäkin olen saanut tällaisen kuvan kun sanot. Yhden tähden jallu on maalaismiesten juoma. Senkin olen kuullut. Heille ei saa tarjota kolmen tähden jallua. Se olisi iso moka ja taitamattomuutta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kun aikaisemmin oli pelkkää jallua, on nykyään alkossa myös kallea. Sanaleikki tietysti selittyy miesten käsityölehtien nimillä. En tosin tiedä onko enää sen nimisiä lehtiä, ne eivät enää kiinnosta. Oikeastaan parempi nimitys olisi teinipoikien käsityölehti. Tai mahtaako teinit enää nykyään, kun netistä löytyy vaikka mitä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>#3/RK: .."miesten käsityölehtien "..

Käsitöistä ja niiden myyteistä on kirjoiteltu viime vuosina paljon. Kai se on sitten niin seksikästä ja terveellistä, kun oikein painetussa sanassa niin on sanottu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ostan kolmen tähden Jaloviinaa, se on huomattavasti parempi kuin halvin konjakki. Nyt tosin olen löytänyt brandy-merkin joka on jallua vain hieman kalliimpi ja maultaan hyvän konjakin veroinen.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Jalostuneet rypälejuomat, mikä niistä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei tääl viitsi sen tarkemmin mainostaa, mutta rypälejuomia melkein enemmän pidän kirkastetuista vilja ja hedelmäviinoista. Yksi on ylitse muiden. Mutta taidanpa tehdä siitä oman jutun seuraavaksi.
Miks muuten miehil kaik on niin työläist?

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju Vastaus kommenttiin #7

Teepä se juttu, niin se kirkkaasti rintaa lämmittää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Pitäis saara rohkaisuryyppy ensteks. Kaappi tyhjä, kaik on juotu vihoviimeist tippa myöten.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Äidilläni oli tapana antaa lehmälle poikimisen jälkeen loraus jallua jos sitä sillä kertaa sattui mökissä olemaan. Synnyttäneenä naisena hän kaiketi päätteli että milloin elikolle on ryyppy paikallaan vaikka itse raitis ihminen onkin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Lyhyestä virsi kaunis: Jaloviinassa on hinta-/laatusuhde kohdallaan.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset